Kismatokoilua ja kärmeksiä

Vekun kokeen jälkeiset palauttavat on värkätty hyvin palasteltuna, kaikkee pientä vähän kerrallaan. Kaukojen vaihtoja muistuteltu mieleen puolesta metristä, paikallaolon jättöjä, perusasentoa ja liikkeelle lähtöjä, luoksetulo on tainnut jäädä kokonaan välistä, hups!
Perjantaina oli noutoja ihan roppakaupalla. Hyppynouto kera metallikapulan, eka kerta liikkuroituna EVL tyyliin, oikeen mallikas suoritus, mitä nyt ennakoi perusasennon, ei siis paha. Vahvistamme paikka edessä, heti seuraavalla noudolla. Nyt piti vähän mallata otetta paremmaksi, joku oli kuolannu kaplan... Palkkaus eteen, loisto elukka! Seuraavalla kierroksella tunnari liikkuroituna jälleen. Vähän rynni kapuloille, muuten ihan nätti perus tunnari, ei virheitä eikä vikoja. Vimosella kiekalla ohjattu, jälleen liikkuroituna. Jätkä pysähty merkille! ja toi vieläpä ihan oikeen kapulanki! Nyt se on sitte ekaa kertaa ohjattukki tehty ihan kokonaisena liikkeenä :-D
Lauantaina pikku pikatreenit haukkiksella. Vekku teki vaan EVL ruudun, ekaa kertaa seki :-p Luoksetuloon saatiin käskytys, kun tuo on meinannu aika monesti ennakoida sieltä ruudusta lähtöä. Nytkin oli nykinyt ja nytkynyt, kunnes sitten lähti. Palautus ja uusiks män. Toisella kerralla pysyi, vaikka häiriönä hudeltiin jopa putkea :-)

Tällä viikolla vielä hiotaan tekniikkaa ja ruutua, sitte kai me ollaan valmiita... ;-)

Mörkönen on saanut vähän ekstrahuomiota ja yksityislenkkeilyä välillä. Tuo ipana on ihan liikaa leimautunut Vekkuun, ja se on opetellut ihan liikaa räyhäämään remmissä. Nyt sillä on pikku sulkeisia lenkillä, sielä ollaan hiljaa, eikä kytätä vastaantulijoita, piste!

Keskiviikon lenkki piti sisällään kolmessa pisteessä pikku tokoilua. Joka kohteessa tais olla jotaki häiriötä, jos ei muuta, niin pyörätie vieressä. Ekalla pysäkillä perusasentoihin tuloa erinäisistä kulmista, vähän seuraamista ja paikalla istumista. Loppuun vielä yks käpytunnari, jonka ideaa ipana ei tajunnut yhtään :-o Tarttee vissiin alkaa naksutteleen haistelusta iltasin. Toisessa pisteessä liikkeestä seisomista. Vähän piti alkuun muistutella keskittymisestä, muuten pätevä pikkupiski :-) Kolmannen kenturan raunalle sattu just tuleen lapsilauma pyörimään mäkeä alas ja kiljumaan. Keskityttiin sitte paikallaoloon istuen ja maaten hyvin lyhyellä matkalla ja ahkeralla palkkaamisella.

Joku ilta tehtiin sisällä kaukojumppaa ja kapulan pitämistä. Hirmu paljo on kapulan pitäminen rauhottunu uusilla metodeilla :-) Kaukotki menee sisällä ilman häiriötä tosi hienosti, yks ilta komensin pennun pihallakin istumaan metrin päästä, sievästi peruutti takajalkojensa päälle istumaan, olipahan taitava kakara!

Perjantain kismailuissa samaa ohjelmaa kuin Vekulla, pentuversiona vaan. Tasamaanouto ihan vieraalla kapulalla, hyvin toi melkeen perille asti. Eli hyvällä mallilla. Kapulan pitoakin esiteltiin, hiukan piti vilkuilla muita hallissa olijoita, mutta kapula pysyi suussa, eikä sitä pureksittu yhtään \o/ Tunnaria tehtiin talouspaperiavusteisesti, eka yrittämällä ei oikeen hoksinu ennen helpottamista. Toisella kerralla oma löyty oikeen hianosti. Ottaen huomioon, ettei tunnaria ole tehty oikeastaan yhtään. Ohjattua tehtiin ihan vaan suuntien opiskelulla. Merkiltä vaan lähetys suoraan vieressä olevalle kapulalle. Hyvin löyty kapula, vaikka sitä ei edes heitetty, vaan oli aseteltuna valmiiksi maassa.

Lauantaina opeteltiin leikkimään, kun näytti kaikki muu olevan taas mielenkiintosempaa. Treenikaverilta saatiin hirmu hyviä vinkkejä leikkimiseen ja leluihin. Treenien jälkeen pitikin kurvailla Kalakaveriin hakemaan ihanainen kärmes! Tänään pääsee kärmes testiin, onko oma kärmes kivempi kun toisen kuolaama versio.

Friida oli viettänyt viikonlopun maaseudulla porkkanoitten nostossa. Jaksaa taas viikon kisuta poikien kans, kun välillä käy hermolevossa maaseudulla ihan itekseen. Jos Friida sais valita, se muuttas maalle asumaan :-)

Koe kuvin

Muutama kuvanen sunnuntain kokeesta, kuvaaja Heidi Siipo, kiitos!

 

Vuoden projekti

Niinhän siinä kävi, että vuosi mennä hurahti melko vauhilla. Tasan vuosi sitten otettiin auto alle ja ajeltiin Vegan kans Maalahteen katteleen Top Canis-Areenaa ja Sylviä. Viikonloppu vierähti hyvässä seurassa ja sielä alotettiin meijän taival voittajaluokassa 30.9.2012 tulos VOI3 222 pisteellä. Vuoteen mahtuu tasan 10 koetta, vimonen niistä käytiin eilen 29.9 Lohtajalla, tuloksena 262 pistettä VOI1 ja TK3. Ruutu nollattiin, mutta pisteet silti riitti 1-tulokseen. Muuten koe menikin oikeestaan aika mallikkaasti, varsinkin seuraamiseen oon tosi tyytyväinen, kontakti pysy hyvänä eikä edistäny lähellekkään niin paljon kun joskus :-)

Pentä jännitystä saatiin jo paljon ennen omaa vuoroa. Ihan luokan alussa joku narttu päätti kesken seuraamisen pissiä kehään. Sattupa pissipaikka osumaan just siihen mihin liikkuri asetteli tunnarikapulat. Hiukan hirvitti muiden hajujen kiinnostavuus, mutta niin sieltä vaan oikeen mallikkaasti oma kapula nostettiin.

Onhan me toki treenattukkin. Pojat alotti Koirakoulu Kisman tokon VOI-EVL kurssit pari viikkoa sitten. Kurssi pidetään Limingantullissa, lämpimässä hallissa, melko luksusta!
Ensimmäisellä kerralla katottiin seuraamista. Mörkö ei ihan ois malttanu keskittyä omaan tekemiseen, kun hallissa oli muitakin koiria samaan aikaa touhuamassa. Äkkiä tui kuitenkin hoksi, että oma kiva on kiellettyä, tarttee teherä töitäki. Ne pienet pätkät mitä tehtiin, on kuulema oikeen hyvän näköstä menoa :-)

Vegan seuraamisessa oli samat murheet kuin keväälläkin, mitä lie tehty koko kesä, kun ei oo viat korjaantunu :-o Edistää! Siinäpä se suurin vika. Nyt mie oon päättäny ottaa tuon työn alle, ens keväänä ei enää edistä niin paljoa!
Paikkallaolot Mörkö sai tehä ihan iteksiin, muutamia lyhyitä pätkiä pysy ihan hyvin.
Vega teki molemmat paikallaolot ryhmässä ja piipaamatta! Ei huono treeni olleskaan :-)

Toisella kerralla tehtiin kaukoja. Mörkö tekee kaikki vaihdot hyvällä tekniikalla ja malttaa tehdä rauhassa. Kaukoiksi niitä ei kyllä vielä voine nimittää, kun matkaa on ehkä 10cm, mutta siitä se lähtee. Ensin tekniikka kuntoon, sitten aletaan kehittelemään haastetta matkasta.
Vega oli jostain syystä saanut päähänsä, ettei osaakkaan pysyä enää paikallaan. Takapalkkaa ja lyhyttä matkaa, siinä resepti varmuuden palauttamiseen. Ainakin näytti parin kerran jälkeen toimivan.

Toisen tunnin ohjelmassa oli myös luoksetulo. Vega teki pysäytyksillä, ihan kelvollisilla sellasilla. Ei juurikaan valunut, tosin palkka oli takana. Tarttee tehä jokunen ilman palkkaakin, kattoa kuin toimii.
Mörkö teki elämänsä ensimmäisen luoksetulon ilman kiinni pitämistä! Ipana maltto pysyä ihmeenki hyvin paikallaan istumassa, luoksetulon teki hyvällä vauhdilla ja tuli istua napottamaan suoraan eteen. Loistavaa!

Lauantaina jatkettin Kisman tokoiluja omalla kentällä tutulla porukalla. 12 koiraa sai päivän aikan Katjalta uusia oppeja.
Vega alotti seuraamisella,kohtuu näppärästi meni. Kontakti pysy, eikä edistäny ihan niin paljoa kun viikkoa aikasemmin :-) Toisena murheena otettiin aamulla ohjatun noudon merkki, tuo kun meinaa kiirehtiä suoraan kapuloille, unohtaa merkin kokonaan. Merkin taakse ripoteltiin läjä kapuloita, kohtuu lähellekkin, eikä koirus ollut huomaavinaan koko kalikoita. Törkeetö minusta :-D
Mörkö teki ensimmäisellä kierroksella jääviä. Maahanmeno on hirmu hyvällä mallilla, seisominenkin onnistuu jotenki, istumisessa on eniten tekemistä. Jatketaan peruuttelemalla, hyvä siitä tulee. Toisena aiheena oli muistaakseni hyppy, jota ei kakaralle oo juurikaan vielä esitelty. Muutamaan kertaan hyppytettiin eestaas, molemmilla puolin estettä oli namejä pitävä käpälä. Hyvinhän tuo hyppi, ei onkelmaa 20cm yli pääsemisessä :-D Vinkiksi saatiin kosketusalustan käyttäminen, senhän tuo osaa ihan hyvin.

 Toisella kierroksella Vekku teki tunnarin, ihan vaan siksi kun sai vieraan tekemään sen :-) Z tehtiin ensimmäitä kertaa kokonaisena liikkeenä ihan merkkien kans ja liikkuroituna. Onhan se pöljä liike! Pikkusen ku ohjaaja malttaa jarrutella ni hirveen hyvä tulee. Viimesenä vielä metallinouto, siihenki saatiin vauhtia lisää kun jätettiin tylsä koemaisuus pois. Tosin edellisessä kokeessa ruskee otti ja varasti jokaiseen noutoon :-o
Mörkönen näytti toisella kierroksella osaavansa noutaa ja tiputtaa kapulan ihan omatoimisesti. Kapulan pitoon saatiin hyviä vinkkejä, jotka ihan toimiviksi myös testattiin. Metallinkin kakara kävi hakemassa, eikä meinannu malttaa päästää irti olleskaan :-D Loppuun vielä kävi juoksentelemassa ruutuun, pitäs mukamaste alkaa pienentämään tuota alustaa, ei sais enää koko hiirimattoa käyttää :-p

Kuvat on lauantain valmennuksesta, suurin osa taitaa olla Merjan räpsimiä. Kiitokset kameran käyttäjälle :)

Synttäriliitoa

Niin se on kesä melkeen menny, ja blogin kirjotus jääny ihan unholaan. Pitänee tämä vääryys korjata kun alkaa iltasin olemaan taas vapaa-aikaa. Kummasti kesän illat vierähtäny treeneissä ja pihalla puuhaillessa.
Friida-neiti täytti jo 9 vuotta! Synttäreitä edeltävänä iltana käytiin hupailemassa treeneissä. Koko kesän meillä on ollut hupilityssä ihana kuvaaja mukana, niin myös tälläkin kertaa. Kaikki kuvat siis Petra Tiittasen ottamia. Kiitos Petra!

Tokotusta ja leikkikoulua part.2

Onhan me tosiaan treenattukki tässä kevään aikana.
Vegan Häntä&Panta kurssin viimesellä kerralla kateltiin noutoja. Metallinoutoon saatiin hyviä vinkkejä vauhdin lisäämiseen. Tunnari on hyvällä mallilla ja ohjattuaki tehtiin. Ohjattu on vielä aika alkutaipaleella, mutta kohtuu hyvällä pohjalla kummiski. Ohjatussa suurin murhe taitaa olla merkki, sitä kun ei koiralle oikeen taho olla. Nyt on sitte treenattu merkkiä kapulahäiriöllä, merkin taakse on nakeltu kaikki kalikat mitä miulta löytyy, niitei muutes ollu ihan vähän :-o Ekalla kerralla kun tuota tehtiin, meni koira ihan sekasin. Lopulta se vaan seiso paikallaan, kun ei ollenkaan älynny mitä pitää tehä, ei vaikka yritti ihan kädellä ohjaamalla näyttää, että kierrä se merkki. Merkin kun siirsi pois kapuloitten edestä, ei ollu onkelmia. Jokusen kerran tätä on tehty, tällä viikolla pysty jo lähetteleen ihan epämääräsistä kulmista ja silti merkki löyty ja kapulat sai olla. Omalla pihalla, mualla voip olla ihan eri juttu :-D
Seuraamisen kans on tehty paljo töitä, yritetty kitkeä edistämistä vähemmäksi. Eilen ohjatuissa treeneissä saatiin jopa kehuja, että näyttääpi hyvältä, jotain on siis ohjaaja oppinu :-)
Jäävien erottelua on kans tehty aika paljo, välillä sujuu paremmin, välillä huonommin. Ihan on miun äänensävystä kiinni minkä liikkeen tekee. Tarttee siis olla huolellinen omien sanomistensa kans. Kaukojen välimatkaaki on yritetty pidentää, meinaa vaan loppua tuo piha kesken, kun ei sinne ihan joka nurkalle uskalla koiraa jättää, tuppaa oleen muitaki liikkujia näin kesäaikaan.
Kosketusalustakin on jo sisäänajettu ihan kunnolla. Se löytyy! Seuraava oppi onki, että kuinkas sinne jäähään seisomaan, eikä lähetä huiteleen heti naksun jälkeen. Joo, ois noinu ehkä opettaa kerralla tuonki...
Hyppynoudossa on nakeltu kapulaa vähän mihin sattuupi lentämään, mahollisimman hyvästi kuitenki esteen viereen. Aika hyvin on jo hoksinu, että takastekki tullaan aina hypyn kautta, vaikka joutus pikku mutkan johonki tekemäänki. Pitäs varmaan alottaa sama homma sillä metallillaki, ku sitäki joutuupi kohta hypyn ylitte kantamaan.

Friida saa toki treenata kans, aina sillon ku pojatki. Sillä vaan on vähän eri hommat :-D Eilen joutu luppaki oikeesti töihin. Sattu oleen kentällä, kun piti demostroida kuin entinen idari, nykynen Z suoritetaan. Eihän se osaa liikkeestä istua, mutta kaks muuta osiota suoritti oikeen mallikkaasti. Touhotti se paljo muutaki, piristi treenien vetäjien päivää ihan vaan olemassaolollaan ja hianolla ulkonäöllään. Neiti pääsi parturiin viime viikolla, nyt se muistuttaa kuulema lehmää, liskoa, dinosaurusta tai puudelia. Ittehän tuo ei oo uudesta lookistaan juurikaan valitellu.

Mörkö alotti viime viikolla aktiivipentukurssin. Saahaan häiriössä jatkaa oppeja siitä mihin ekalla pentukurssilla jäätiin.
Sivulletulo alkaa oleen jo kohtuu hyvällä mallilla. Samaten seuraamisen alkeet, se jopa näyttää jo välillä seuraamiselta, eikä pelkältä nakin syönniltä. Jääviä liikkeitä on vähän aloteltu, maahan menee jo hienosti, istuminen onstuu jotenki ja seisominen hyvin avustettuna. Eilen nähtiin tokohyppy ekan kerran, Mörkö tuumas, että mitäs tästä hyppäämään, kun yli pääsee kävelemälläki :-D Ohi ei oikeestaan edes yrittäny mennä. Tokihan tuo on vanha konkari, kun on jo agiliitoaki harjotellu ;-)
Luoksetulo on ketällä vauhdikas, sitä harjotellaan toistaiseksi vaan avustettuna. Paikallaoloa treenataan ihan erikseen, eikä vielä edes vihjasta, että siitä paikalta vois ehkä joskus jollaki käskyllä saaha lähtiä liikkeellekki. Noutokapula on vähän kurja kapine. Kaikkee muuta tuo kyllä kantaa, mutta joku siinä kapulassa nyt on inhottavaa. Tokihan tuo ipana on ollu vähän ujo muutenki leikkimisen kans, nyt saa jo omalla pihalla ihan kunnon vetoleikinki aikuseksi, vieraammassa paikassa ei vielä ala leikkimään. Oisko tuossa kapulassa vähän samaa vikaa sitte, ikää ku tulee lisää ni rohkaistuupi. Noh, kattellaan ja harjotellaan kotona sitä leikkimistä lisää. Kosketusalusta on saatu kakarallekki hyvälle mallille, kipasee kauempaaki alustalle ja jää melkeen niille jalansijoille napottamaan ja oottamaan palkkaa.
Lenkillä on alkanu pikkuhiljaa meneen jakeluun, ettei ohikulkijoille tartte räyhätä. Omalla pihallaki osataan olla välillä hiljaa, vaikka pihatiellä liikkuski väkiä. Käskyllä tullaan kiltisti pois aidalta louskuttamasta, niin ku isot koirat ainaki. Isohan tuo alkaa jo oleen, Friida on jääny pieneksi ajat sitte, eikä Vekkukaan enää kaukana oo. Korkeutta on varmaan 50cm, jos ei jo yliki, painoa viikko sitte tasan 17kg ja karvaa jo enämpi ku turkkinsa tiputtaneella Vekulla.

Käytiinhän me viime viikonloppuna uimassaki, het usiampaan kertaan. Joka kerralla kakara tais vahingossa käyä ainaki kertaalleen ihan uimassa asti. Itte kun lähti kahlaamaan ni pentu olis tullu perässä ties kuin pitkälle. Vekkuhan ei mukaan lähe, jos mie meen ite uimaan ja Friida on sitä mieltä, ettei kaks jalkaset osaa uida, ne tarttee heti vetää rantaan...
Tänään mennään kokeilemaan miltä tuntuu vesijuoksu. Se nyt on vielä harkinnassa, että kuka pääsee Vekun lisäksi matolle, mutta sempä näkee sitte paikanpäällä.

Vanhoilla jäljillä

Palataampa ajassa kuukaus tai kaks taaksepäin, aikaan, kun vielä oli luntaki maassa. Sillon alotettiin mein sakilla jäljestäminen. Toki mettäsä oli jo paljo sulaa, mutta oli sielä vielä paikotellen lumistaki.
Vegalle kohtuu haastava kevään alotus. Kepit tehtiin mettässä, vieraan tekemä jälki, pituutta 400m, keppejä 5 ja vanheniki ihan reippaasti ainaki pari tuntia.
Oisko otettu n.10m janalähtö, hyvin löyty jälki ja suuntaki oli ihan oikea. Jäljestys näytti omaan silmään oikeenki hyvältä. Paikotellen oli vähän vielä lisätty haastetta, kun jäljen tekijä oli harpponut lumilaikkujen yli. Piti itte alkuun kysellä, että meneekö se nyt varmasti oikeen, kun näyttää, että on jäljellä, mutta lumisissa kohdissa ei kuitenkaan jälkiä näy. Menihän se :) Ensimmäisellä kepillä hetki mietittiin toimintamallia, pienen pohdinnan jälkeen tuli keppi hienosti käteen. Yks tais jäähä johonki matkanvarrelle, muut nousi hienosti.

Vegan toinen jälki tehtiin muuan viikko sitte. Taas kepit keräiltiin vasta metsästä mukaan. Tällä kertaa oli kepakot tehty aika ohkasesta oksasta, eikä hajustuneetkaan kovin pitkään. Jäljellä mittaa taasn.400m, keppejä 6, lumet sentään oli jo sulanu pois :D
30m janalähtö, hyvin löyty taas jälki! Tasaisen varmaan jäljestystä, ekan kulman meni tarkasti, toisesta pari metriä ohi, palas kuitenni takasin jäljelle ihan omatoimisesti. Kolmas kulma tais mennä ihan oppikirjamaisesti, muistaakseni. Kepeistä nousi 3/6, hukkaan jääneistä ei itelläkään mitään havaintoa. Seuraavalle jäljelle pitää tehä paksummat kepukat ja hajustaa ainaki se vartti. Jos sitteki vielä jäävät mettään, ni tarvinnee alkaa puuttumaan moiseen käytökseen.

Friida pääs ensimmäisellä kerralla nuuskutteleen ihan hankeen tehtyä jälkeä. Tämä vähän sellanen tieteellinen testi, syökö neiti eväät ja pysyykö jäljellä, jos se on näkösällä. Mettäjäljen tuo tuppaa hukkaamaan, jos sattuu vähänkään parempaa hajua jostaki tulemaan. Perille kummiski on aina löytäny, vaikkei jälkeä pitkin ookkaan menny :-o Hankijäljen suoritti ihan loistavasti, jokainen nami syötiin ja namittomatki askeleet haisteltiin. Liekkö ollu kuskissa vikaa jäljestyksen alkuaikoina, kun ei ihan aina vihti vaivautua meneen just sitä jälkeä mitä pitäs. Noh, eipä se tuon kans oo niin justiinsa :-)

Mörkö on tehny muistaakseni viis jälkeä. Ensimmäiset keväällä lumiseen aikaan, mutta lumettomaan plänttiin. Kaks n.10-15m suoraa, nami joka askelella, vanhenivat vajaa puol tuntia. Eka oli melkosta hääräämistä ja pyörimistä, maailman ahnein otus ei edes hiksinu eväitä alkaa syömään, niin kovin ihmetytti moinen touhu. Toinen melkeen heti perään. Vähän oli enämpi ajatusta, mutta metästä tuli joku mielenkiintonen haju, jota piti moneen kertaan jäljen aikana ihmetellä.
Kolmas tehtiin nurmikolle oman rivarin päätyyn. Tuo pääty on sellanen missä ei ketään liiku oikeestaan ikinä, uskalsi jäljen tekasta ilman suurta riskiä "sotkijoista". Vanheni sen aikaa ku mie kävin syömässä. Nyt oli jo ajatusta mukana paljo enemmän. Suuri osa eväistä maltettiin mussuttaa. Ympäristön äänet jonku verran tuntuu keskittymistä vievän. Taitaapi olla luonteeltaan melko vilkas tuo ipana, ku aina ehtii katteleen miljoona asiaa samaan aikaan.
Neljäs jälki oli edelleen nurtsilla, nyt pienessä puistikossa, jossa siinäkään en ikuna oo ketään nähny, vaikka joka päivä puitikkoa ikkunastani kattelen. Tälle jäljelle jouduin tekemään hyyyvin loivan kaarteen, ettei lopu tila kesken. Vanheni taas jonku aikaa ja nameja edelleen joka askeleella. Tämä oli eka vesisateella ajettu jälki. Vaikka eipä tuota pikku sade haitannu olleskaan :-)
Het alkuun naapurin rouva sekotti pienen koiran pään, sattu jostaki puskan takaa tuleen just kun oltiin lähdetty jäljelle. Rouvan poistumisen jälkiin päästiin vauhtiin, sitä vauhtia saiki jo ihan jarrutella. Pientä siksakkia meinaa jäljellä mennä, taitaa jalat viiä nopiampaa ku nenä ehtii mukaan.
Viides jälki oli vaihteeksi mettässä. Pituutta ehkä jo huikeet 40m, alkuun pätkä suoraa ja pieni loiva kaarros. Pohjana sammalta ja jokunen mustikanvarpu. Siksakkia mentiin koko matka. Tiiä oikeen pitäskö tuon antaa mennä lujempaa, kun ei sitte taitas pysyä enää jäljellä, vai jarruttaakko vielä lisää ja yrittää saaha homma rauhottumaan. Tuntuu vaan, että kun lisää alkaa jarrutteleen, ni menee mielenkiinto ja alkaa ympäristö kiinnostaan sitte enempi ku jälki. Vai pitäskö olla paremmat namuset? Tänän asti on menty ihan nappulalla. Pitäs varmaan nykästä jotain kokeneempaa hihasta ja hilata mettään mukaan ihan vierestä kattomaan ja neuvomaan.

Toisenlainen Vappu

Menipä Vapunpäivän suunitelmat kokonaan uusiksi. Tarkoitushan oli ulkoilla, grillailla ja siistiä koirien turkkeja kesäkuntoon. Ulkoilu ois voinu kyllä jäähä vähiin jokatapauksessa, kun Raahessa sateli lunta melkeen koko päivän. Suunitelmat meni ihan uusiksi, kun metsässä tulikin vastaan käärme, jota pennun tietenkin piti mennä kattomaan...

 Ihan pienesti oli kuono turvonnut. Näissä kuvissa puremasta n. tunti.

 Hätätilanteessa onneksi apu on lähellä, tunnissa päästiin hoitajan hellään huomaan ja saatiin potilas tiputukseen. Suuri kiitos Otuksen Sannlle ja Tiinalle, jotka vapaapäivänään tulivat meitä auttamaan!

 Pari tuntia pureman jälkeen, suunnalleen tunti nesteytystä takana ja kunnon lääketokkura päällä.

Kotona jatkettiin eilinen nesteytystä kotikonstein. Ruoka neljä kertaa päivässä runsaalla vedellä höystettynä. Välipaloiksi vettä erinäisillä mausteilla, palautusjuomajauhe ja raejuusto maistu hirveen hyvin. Ulkonakin sai sitten rampata ihan urakalla, onneksi työmaa joustaa ja sain eilisen vapaaksi yhdellä puhelulla :)

 Eilen aamulla näytti jo paljo paremmalta.

Tänään näytti kuono jo normaalilta, kaulapussiki on kadoksissa. Virtaa tuntu olevan ja kiukutus suuri, kun narussa jouti aamulenkin kulkemaan. Tänään jatketaan vielä nesteiden nauttimista, ei ihan yhtä tehokkaasti kuin eilen, mutta reilusti kuitenkin. Ens viikolla mennään tarkistamaan maksa-arvot ja toivotaan ettei tästä jää mitään pysyvää muistoa, paitsi pieni käärmepelko olis toivottavaa!