Maaliskuu maata näytti

Maaliskuu vaihtui huhtikuuksi, huhtikuussa humahtaa, sanoo joku vanha sanonta. Tänä vuonna ei tuota humahdusta tulla näkemään, lumet on jo kadonneet suurimmaksi osaksi. Pellotkin alkaa oleen kuivia, tai ainakin lumettomia. Tämän seurauksena meillä on aloteltu viikonloppuihin painottuva peltojälkikuuri. Lauantaina ajettiin koko sakin ensimmäiset jäljet tälle vuotta.

Friidalla n.30m osin namitettua jälkeä. Pupun papanat näytti maistuvan paremmin kuin frolic, jälki kuitenkin selvitettiin kohtuudella :-)
 Möröllä suoraa n.100m. Joka askeleella namia. Kevyt alotus, ei kai tuo tehny viime syksynäkään noin pitkiä jälkiä :-D Hyvin kuitenkin kakara veti, nokka pysy maassa ja askeleita tarkasteltiin.


Vegalla n.200m 4 keppiä. Ruskee oli aivan riemuissaan kun hoksi mihin ollaan lähössä. Ensimmäinen kulma meni ihan huomaamatta loistavasti, toisessa pientä hakemista, mutta hyvin löytyi jatko. Kaikki neljä keppiä nousi, jeeeee! Syksyllähän ongelmana oli keppien jääminen matkalle.

Sunnuntaina Vegalle n.350m 6 keppiä. Taas lähettiin yhtä riemuissaan matkaan. Ensimmäinen keppi jäi huomaamatta, kaks kulmaa ja neljä välikeppiä nousi oikeen mallikkaasti. Viimenen keppi jäi jotenki viiksen varjoon ja nenä vei poistumisjäljelle. Pienellä hakemisella viimenenki keppi löyty ja autolle lähti hyvin iloinen ruskea eläin. Ei menny herne nenuun vaikka vähän joutuki kehottamaan lopussa :-)
Friidalle n.100m kahella kulmalla ja reiluilla nameilla, kolme leluaki tiputtelin matkalle. Namivanaa seurattiin oikeenki hyvin, lelut ei neitin mielestä kuulunu jälelle, ne kierettiin :- D Jälen loputtua neiti sitte jälesti ilman nameja olleen poistumisjälen oikeen hienosti. Hää haluaa ihan itte päättää mitä tahtoo jälestää.

Maanantaina käytiin koko kolmikon kans Käpiksessä julistamassa Vegan 6v synttäreitä.
Vekku harjotteli seuraamista, jääviä ja merkkiä. Kaikki tais sujua ihan kohtuudella, seuraamisessa pientä edistämistä, niin ku aina. Sitähän tässä on kohta kaks vuotta korjailtu pois...
Friida haki kapulaa, kiersi merkkiä, loikki esteen ylitte ja seuraski monta askelta. Kivaa sillä näytti olevan, muulla ei enää oo merkitystä :-) Ei tollasen vajaa 10v tartte miusta enää kaikkien sääntöjen mukaan tokoillakkaan.
Mörkö opetteli keskittymään ulkokentällä yhteiseen tekemiseen. Tuolla tuntuu olevan ulkona hirveesti häiriötekijöitä, mutta joka kerta se vähän paremmin muistaa mitä pitikän tehä :-)

Tiistaina taas jälestettiin poikien kans pellolla.
Vegalla muistaakseni 6 keppiä, neljä kulmaa, yks ojan ylitys ja pituutta jotain 400m.
Kulmissa vähän vaihtelevuutta, meinaa mennä pitkiksi välillä. välillä sitte taas menee vimosen päälle tarkasti. Kepit nousi kaikki oikeen mallikkaasti :-)
Möröllä n.100m kaks kulmaa, peltotien ylitys ja lopussa keppi! Keskittyminen jälkeen paranee koko ajan, tietää kyllä heti autolta lähettäessä mihin hommiin ollaan menossa. Kulmat oli aika loivia, hyvin selvitti molemmat. Keppiä piti vähän ihmetellä, reagoi hyvin mutta ei oikeen tienny mitä sille tekis. Pikku vihjailulla otti suuhunki, hyvä alku siis :-)

Keskiviikkonaki jälestettiin, tällä kertaa oli kunnon maisematki, jokivarsipellot, joella läjä joutsenia ja aurinko kaverina :-)
Vegalla n.400m 5 keppiä ja kolme kulmaa.
Eka kulma mentiin vauhilla pitkäksi, löysi kuitenki ite jatkon. Kulman jälkeinen pätkä oli vastatuulessa meinas nenä nousta melko korkeelle, kepin kuitenki löysi hyvin. Kolmannesta kepistä meni ohi, palattiin takasin ja nostettiin seki mukaan. Loput kepit ja viimenen kulma otettiinki sitte tarkasti.
Möröllä jotain reilu 200m, pari kulmaa ja lopussa pari keppiäki. Nameja oon vähentäny ihan reilusti, oisko joka viidennellä askeleella nami. Jos pitempiä pätkiä jättää namittamatta meinaa vauhti kiihtyä ja tarkkuus vielä kärsiä.
Suoralla meni hirmu tarkasti, samaten eka kulman. Varmaan joka millin kulmasta nuuskutti. Reipas vastatuuli selvitettiin hienosti, nokka pysy maassa. Paitti ihan lopussa, just ennen kulmaa keskittyminen hetkeksi herpaantu ja oikas kulman. Jatko kummiski kulman jälkeisen osan suoraan ilman kiertelyitä. Ekan kepin taas huomioi ja pienellä kehotuksella nostiki, perille asti sitä ei osattu tuua, vielä. Toistaki keppiä nuuskuteltiin ja sillä leikittiinki jälen jälkeen.

Torstaina otettiinki sitte eteisessä ohjelmaksi pikkutoko.
Vega muisteli nodon luovutusasentoa ja jumppas kaukoja. Meinannu muutamissa treeneissä olla pientä liikkumista havaittavissa. Nyt laitettiin hyvin ohkanen narulelu takajalkojen eteen, johan pysy kintut paikollaan. Hienoja vaihtoja! Kapula tuli ihan perille, mutta ei kuiteskaan kiinni asti, hienoa!
Mörköki teki kaukojen asennon vaihteluita ja mietti kapulan tuomista käteen asti. Sisällä suju yhen tiputuksen jälkeen, kaikki loput tuli käteen :-) Kaukoissa tuolla on aina ollukki hirmu hyvä tekniikka, sitä ei lähetä kiireellä nyt pilaamaan, tehdään läheltä paljo, kerkee sitä etäisyytä kasvattaa sitte ku tekniikka on varmasti hyvin muistissa.

Tänään tehtiin pihalla molempien kans pari noutoa ja kas, Mörkö toi kapulan perille asti :-)
Lenkillä vielä molemmille pikku seuraamiset ja luoksetulot ihan uudella kentällä, ei huono!
Friida joutu viikonlopuksi töihin, se tekee välillä talonvahtikeikkaa ja samala toimittaa seuraneitin virkaa. Näitten keikkojen seurauksena se onki ikuisella laihiksella. Työläiselle kuulema kuuluu luontaisetuna vähän herkkuja...

Parasta A-luokkaa

Talvilomat ja saikut alkaa olla lusittu, koirien osalta, oma loma koittaa hyvinpitkältikki huomenna :-D
Mörköläinen sai paikan OKK:n tokoryhmästä lopulle hallikaudelle. Pojat on käyneet myös Kisman tokoissa Oulussa. Valitettavasti treeneistä jouduttiin heti alkuunsa tauolle kun molemmille iski kennelyskä. Vekulla onneksi todella lievä versio, kaks kertaa köhäs ja se oli siinä. Mörkö yski muistaakseni viitenä päivänä, onneksi sekin köhi hyvin kevyesti. Pari viikkoa oltiin tekemättä yhtään mitään, meinas alkaa loppu ajasta Möröllä oleen jo ylimäärästä virtasta, mutta ihmeenki hyvin tuo ipana maltto olla rauhassa :-) Friida vietti poikien saikun ajan laatuaikaa naapurissa ja selvis kokonaan ilman yskimisiä!

Saikun jälkeen onki sitte nautittu aurinkoisista kevätpäivistä ihan urakalla. Kamerakin on päässy mukaan ulkoilemaan, vaikka mie en mettäsä osaa noita elukoita oikeen kuvatakkaan. Aina tuppaa joku risu linssin ja koiran väliin, johonki on sentään osunu ihan piskilöisiäki.

Lauantaina pojat kävi vierailemassa Otuksessa. Mörkö pääsi aamulla ensimmäisenä esitteleen tummia silmiään tohtorille, sitte laiteltiin muutama tippa ja otettiin uus kierros. Terveet silmät oli tuomio!

Silmien syynäämisen jälkeen kakara sai piikin kankkuunsa ja alko unille. Ennen nukahtamista Soppelan Esa koplas polvet, neki tuntuvat olevan ihan kuosissaan, ei lonksuneet mihinkään.

Viimesenä nostettiin poju kameran alle, Esa napsi muutaman kuvan luustosta. Hyvältä näytti kaikki, kuvatki niin selkeet ettei kauheesti arvailla tarvinnu.

Tänään tuli Kennelliitosta viralliset lausunnot lonkista ja kyynäristä A/A ja 0/0, terve piski siis! Selästä vielä ootellaan lausuntoa, eiköhän sekin aikanaan ilmaannu.

Vekkunen kävi vaan näyttämässä silmiään tohtorille. Toisesta silmästä löytyi yksi hyvin ohut ylimääränen ripsi. Meinas tohtori ettei hän vihti edes yrittää ottaa sitä pois, kun on niin ohut että luultavasti katkeais kuitenkin.

Vanhoilla jäljillä

Palataampa ajassa kuukaus tai kaks taaksepäin, aikaan, kun vielä oli luntaki maassa. Sillon alotettiin mein sakilla jäljestäminen. Toki mettäsä oli jo paljo sulaa, mutta oli sielä vielä paikotellen lumistaki.
Vegalle kohtuu haastava kevään alotus. Kepit tehtiin mettässä, vieraan tekemä jälki, pituutta 400m, keppejä 5 ja vanheniki ihan reippaasti ainaki pari tuntia.
Oisko otettu n.10m janalähtö, hyvin löyty jälki ja suuntaki oli ihan oikea. Jäljestys näytti omaan silmään oikeenki hyvältä. Paikotellen oli vähän vielä lisätty haastetta, kun jäljen tekijä oli harpponut lumilaikkujen yli. Piti itte alkuun kysellä, että meneekö se nyt varmasti oikeen, kun näyttää, että on jäljellä, mutta lumisissa kohdissa ei kuitenkaan jälkiä näy. Menihän se :) Ensimmäisellä kepillä hetki mietittiin toimintamallia, pienen pohdinnan jälkeen tuli keppi hienosti käteen. Yks tais jäähä johonki matkanvarrelle, muut nousi hienosti.

Vegan toinen jälki tehtiin muuan viikko sitte. Taas kepit keräiltiin vasta metsästä mukaan. Tällä kertaa oli kepakot tehty aika ohkasesta oksasta, eikä hajustuneetkaan kovin pitkään. Jäljellä mittaa taasn.400m, keppejä 6, lumet sentään oli jo sulanu pois :D
30m janalähtö, hyvin löyty taas jälki! Tasaisen varmaan jäljestystä, ekan kulman meni tarkasti, toisesta pari metriä ohi, palas kuitenni takasin jäljelle ihan omatoimisesti. Kolmas kulma tais mennä ihan oppikirjamaisesti, muistaakseni. Kepeistä nousi 3/6, hukkaan jääneistä ei itelläkään mitään havaintoa. Seuraavalle jäljelle pitää tehä paksummat kepukat ja hajustaa ainaki se vartti. Jos sitteki vielä jäävät mettään, ni tarvinnee alkaa puuttumaan moiseen käytökseen.

Friida pääs ensimmäisellä kerralla nuuskutteleen ihan hankeen tehtyä jälkeä. Tämä vähän sellanen tieteellinen testi, syökö neiti eväät ja pysyykö jäljellä, jos se on näkösällä. Mettäjäljen tuo tuppaa hukkaamaan, jos sattuu vähänkään parempaa hajua jostaki tulemaan. Perille kummiski on aina löytäny, vaikkei jälkeä pitkin ookkaan menny :-o Hankijäljen suoritti ihan loistavasti, jokainen nami syötiin ja namittomatki askeleet haisteltiin. Liekkö ollu kuskissa vikaa jäljestyksen alkuaikoina, kun ei ihan aina vihti vaivautua meneen just sitä jälkeä mitä pitäs. Noh, eipä se tuon kans oo niin justiinsa :-)

Mörkö on tehny muistaakseni viis jälkeä. Ensimmäiset keväällä lumiseen aikaan, mutta lumettomaan plänttiin. Kaks n.10-15m suoraa, nami joka askelella, vanhenivat vajaa puol tuntia. Eka oli melkosta hääräämistä ja pyörimistä, maailman ahnein otus ei edes hiksinu eväitä alkaa syömään, niin kovin ihmetytti moinen touhu. Toinen melkeen heti perään. Vähän oli enämpi ajatusta, mutta metästä tuli joku mielenkiintonen haju, jota piti moneen kertaan jäljen aikana ihmetellä.
Kolmas tehtiin nurmikolle oman rivarin päätyyn. Tuo pääty on sellanen missä ei ketään liiku oikeestaan ikinä, uskalsi jäljen tekasta ilman suurta riskiä "sotkijoista". Vanheni sen aikaa ku mie kävin syömässä. Nyt oli jo ajatusta mukana paljo enemmän. Suuri osa eväistä maltettiin mussuttaa. Ympäristön äänet jonku verran tuntuu keskittymistä vievän. Taitaapi olla luonteeltaan melko vilkas tuo ipana, ku aina ehtii katteleen miljoona asiaa samaan aikaan.
Neljäs jälki oli edelleen nurtsilla, nyt pienessä puistikossa, jossa siinäkään en ikuna oo ketään nähny, vaikka joka päivä puitikkoa ikkunastani kattelen. Tälle jäljelle jouduin tekemään hyyyvin loivan kaarteen, ettei lopu tila kesken. Vanheni taas jonku aikaa ja nameja edelleen joka askeleella. Tämä oli eka vesisateella ajettu jälki. Vaikka eipä tuota pikku sade haitannu olleskaan :-)
Het alkuun naapurin rouva sekotti pienen koiran pään, sattu jostaki puskan takaa tuleen just kun oltiin lähdetty jäljelle. Rouvan poistumisen jälkiin päästiin vauhtiin, sitä vauhtia saiki jo ihan jarrutella. Pientä siksakkia meinaa jäljellä mennä, taitaa jalat viiä nopiampaa ku nenä ehtii mukaan.
Viides jälki oli vaihteeksi mettässä. Pituutta ehkä jo huikeet 40m, alkuun pätkä suoraa ja pieni loiva kaarros. Pohjana sammalta ja jokunen mustikanvarpu. Siksakkia mentiin koko matka. Tiiä oikeen pitäskö tuon antaa mennä lujempaa, kun ei sitte taitas pysyä enää jäljellä, vai jarruttaakko vielä lisää ja yrittää saaha homma rauhottumaan. Tuntuu vaan, että kun lisää alkaa jarrutteleen, ni menee mielenkiinto ja alkaa ympäristö kiinnostaan sitte enempi ku jälki. Vai pitäskö olla paremmat namuset? Tänän asti on menty ihan nappulalla. Pitäs varmaan nykästä jotain kokeneempaa hihasta ja hilata mettään mukaan ihan vierestä kattomaan ja neuvomaan.

Touhukas viikonloppu

Lumet lähti parissa päivässä, vähän aikaa oli joka paikassa märkää ja kurjaa. Nyt on oma piha jo kuiva, samaten pari lähellä olevaa sorakenttää. Tämähän tarkottaa ihan selvästi treenielämän aktivoitumista :)

Viime viikolla oltiin oikeenki reippaita varsinkin tokoilun osalta. Torstaina oli koko sakille ohjattua treeniä, tosin Vekun osuus jäi vähän lyhyeksi. Ohjaaja ei älynnyt laittaa toppiksia sadekamppeitten alle, hanskavalikoimakin oli autossa kehnon puoleinen, jotenka jouduttiin vähän livistämään viimeisistä treeneistä miun järjettömän palelemisen takia.
Friidu seuraili, humputteli ja leikki. Luppis on ainakin toistaiseksi päättänyt jättää kisakentät ja keskittyy treeneissä lähinnä pöljäilemään käskystä ja tekemään erinäisiä tokoa etäisesti muistuttavia liikkeitä.
Mörkö opiskeli seuraamista, märässä maassa istumista, maahanmenoa, paikalla pysymistä ja leikkimistä. Ihan uusia juttuja, kun ei tuo pieni vielä ole kauheasti sateessa oleskellut ja töiskentelyä opetellut. Paremmin sujui seuraaminen kuin tuolla vanhemmalla paimenella, joka ei voi pitää silmiään auki sateessa...
Vekku ehti tehdä merkkiä n. 20m matkalta ja ohjattua noutoa. Merkki löytyi hienosti, vauhti ei päätä huimannut. Eihän Herra Hienohelma voi kovin lujaa märällä maalla juosta, siinähän voi karvat sorkeentua, jos kovin roiskii. Ohjatun kapulat oli ensimmäistä kertaa alusta asti täydessä matkassa, sieltähän ne löytyi, molemmilta puolilta :)

Perjantaina Vega pääsi sisätiloihin Muhoksen Häntä&Panta halliin Sulkalan Katjan oppiin. Aiheena tällä kertaa ruutu, merkki ja kaukokäskyt. Ruutuun otettiin kosketusalusta käyttöön, johan alkoi löytyä oikea paikka ja vauhtiakin löytyi, kun oli varmuus kohteesta. Seuraavaksi opetellaan seisahtumaan alustalle ja aletaan kutistamaan alustaa paljon pienemmäksi.
Merkkiin haettiin kans lisää vauhtia erilaisilla palkkaustavoilla. Ainakin ensimmäisillä testikerroilla näyttivät varsin toimivilta ratkaisuilta molemmat uudet tavat.
Kaukoissa ensimmäisellä vaihdolla loikkas heti reippaasti eteenpäin, muut tekikin omalla varmalla siistillä tekniikalla. Vähän korjailtiin ohjaajan äänensävyä ja palkkauksen vaihtelevuudesta muistuteltiin. Muutenhan tuolla onkin tekniikka aika hyvin hallussa, jotain hyötyä siitä kun kerrankin malttoi tehdä pohjatyöt kunnolla aikanaan :)

Lauantaina käytiin omalla hallivuorolla taas koko sakin kans. Friidu seuraili lihapullaa, teki jotain kaukojen tapaista, napsi lihapullia lennosta luoksetulon välillä, kävi ruutunauhojen sisäpuolellaki syömässä ja esitti nukkuvaa paikallaolossa. Nukkumisen tiedän esittämiseksi ihan siitä, että sen häntä ei malta pysyä paikallaan edes sillon :)
Mörkö opetteli pitämään kapulaa suussa, hiukan huonolla menestyksellä. Kaikki muu ympärillä tapahtuva olis ollu paljo mukavampaa. Muutama onnistunu suoritus saatiin kuiteski tehtyä. Maahanmenot alkaa olemaan jo aika hyviä, tuon ikäiselle. Käsmerkkiä on onnistuttu aika hyvin häivyttämään edestä käskettäessä. Samaten istuminen on jo aika hyvällä mallilla, seisomaan jäädessä tarttee vielä apuja. Seuraamisessa imuttaminen on kova sana, tarttis saaha peili nenän eteen ni näkis vähän vinoutta/suoruutta, tai sitte tarttee alkaa hyödyntämään viteomateriaalia, kun sain puhuttua ittelleni kuvaajanki treenejä katteleen joskus :) Tokihan pentunen sai leikkiäkkin hallissa, kun oli sopivasti häiriötä ympärillä.
Vega muisteli perjantain kauko-oppeja, äänenpainon muutos näytti heti auttavan maahanjuurtumiseen, jee! Seuraamisessa korjataan paikkaa lähemmäksi oikeaa, sekin alkaa välillä jo muistumaan mieleen, eikä mennä enää puolta metriä edellä joka lähdössä. Jääviin oon lisänny etupalkkaa, tuo vaan tuppaa edelleenki kyttäämään miun perään, tarttee kehitellä palkasta houkuttelevampi jollakin konstilla. Käskyjen erottelua on kans tehty, ettei istumiset ja seisomiset menis sekasin pienen koiran päässä.
Pääsipä Vekku vähän hyppimäänkin, toisella puolen hallia oli pikku ratapätkä. Eihän me koko pätkää tehty, mutta paria hyppyä, putkea ja pujottelua. Hyvin näytti olevan mielessä pujon alotukset vähän vaikeammastakin kulmasta ja käännöksetki oli muka paljo tiukempia mitä ennen :-o Tartteekohan mein alkaa sitteki vielä katteleen esteitä sillä silmällä, kun ei tuon liikkumisessa ollu mitään vikaa tuollasen kokeilun jälkiin, hmmm...

Sunnuntai alko Mörön agiliitoon tutustumisella. Ensin opiskeltiin teoriassa erilaisia kontaktien opettamistpoja, niitähän riittää. Teorian jälkiin käytiin puomin kontakteilla seisoskelemassa tassut maassa, eli 2-2 alkeita. Muuan kerran piti kävellä maassa olevan alastulon päältä ihan koko matkaki, ihan vaan kokeeksi. Hyvin siinä pysyttiin jo :) Suoraa putkea mentiin pariin kertaan, sitte mentiinki jo mutkaputkeen. Hyppyjäkin kokeiltiin, yks hyppy, kaks hyppyä, mentiin molemmin puolin ohjattuna. Vimoseksi lisättiin vielä mutkaputkikin hyppyjen perään, vasemmalta ohjattuna meni ihan sujuvasti, oikealta ei olis millään irronnu mihinkään. Nytkö se jo näkyy tuo tokon toispuoleisuus?
Aksailun jälkiin käytiin pikku pentulenkillä, mukana Riimi-sisko, yks kelpiini, yks pentu bc ja yks ihan aikanenki bc, joka tosin jäi jo pienemmäksi kun Mörkö :-o Aamupuhteen jälkeen pientä koiraa vätysti kaameesti, silti tartti sisällä ottaa pikku hepulirallit ennen nukahtamista.

Vega 5 vuotta!

Tänään on tasan viis vuotta siitä kun työpäivän tuijotin vuorotellen puhelinta ja tietokonetta. Lissun ja Nabun vahingot olivat päättäneet syntyä. Trikkiä narttua sieltä odotettiin, väri toive juontaa juurensa edesmenneeseen Milla-collieeni, jonka seuraajaksi aussien halusin. Uroksen ottaminen ei ollut käynyt pienen mielen vieressäkään, ikinä. Syntyihän niitä narttuja, oikean värisiäkin pari.

Jostakin syystä Marjo kuitenkin jossain välissä kyseli, josko mie sittenkin uroksen ottasin. Tuollanen jätkä sieltä sitten mukaan lähti pari kuukautta myöhemmin, valmistujaislahjaksi itselleni, kun pennun hakua edeltävänä päivänä tuosta mein teollisuusoppilaitoksest paperit sain käpälääni.

Onnittelut Vekkusen sisaruksille!

Jokunen kuva kolmikon synttäriralleista :-)

 

 

Kuveja

Syksyllä hommattu kamera ja aurinkoiset kevätpäivät, siinäpä yks suuri syy blogin uudelleen herättelyyn. Kuvia tulee paljon, laatu ei oo kovin huikee, mutta yritys on kova :-D

 Pihavahti

 Meitä on huijattu, toi on ainaki joku kenkuru, eikä mikään koira

 Kierimisen alkeita, äkkiä on tavat tarttunu :-)

 Vintiö